Author = xx eve
Beta = Betaan itse.
Pairing = Harry x Evelyn, Louis x Eleanor, Niall x Annie, Zayn x Perrie, Harry x Louis sekä saattaa ilmestyä muitakin parituksia
Rating = S
Genre = Söpistely, draama, angst, yms.
Warnings = -
Disclaimer = En omista edelleenkään 1D'n poikia (oih, vaikka haluaisinkin), muut hahmot kylläkin, enkä saa tästä palkkaa.
Summary = "You'll be mine and I'll be yours
All I know since yesterday is everything has changed"
PROLOGI
"Evelyn", kuulin jonkun huudahtavan takaani ja käännyin katsomaan kuka minua huusi. Pehmeät kädet nappasivat minut syleilyyn ja huulet osuivat vasten omiani. Kun pääsin irti suudelmasta, pääsin katsomaan kuka oli tullut luokseni. Harry... Pitkäaikainen poikaystäväni, nykyinen avomieheni ja tuleva aviomieheni.
"Harry-rakas, mitä sä täällä teet? Eikö sun pitäis olla kiertueella?" kysyin ihmeissäni ja halasin uudelleen poikaa.
"Pitäishän mun ollakin, mutta meijän pari keikkaa peruttiin, kun oli joku pommivarotus, niin päästiin lentään Englantiin ja lähetään vasta sitten kun uhat on ohi", poika vastasi ja antoi pienen suukon huulilleni. "Kai sulla on ollut mua tosi ikävä? Koska mulla on ollut sua."
"On mulla ollut sua ikävä", vastasin pojalle ujosti hymyillen. "Oon joka päivä miettinyt, että milloin saan sut takaisin."
Poika naurahti ja kumartui suutelemaan minua. Nyt jos koskaan tiesin, etten halunnut päästää ikinä irti tuosta pojasta.
Kun vihdoin illalla pääsimme poikien kimppakämppään, jonne olimme sopineet tapaamisen. Pienen illan vieton tutulla porukalla, Louis ja Eleanor, Zayn ja Perrie, minä ja Harry, Annie ja Niall sekä Liam. Mä tunsin pienen pistoksen sydämessäni, kun kaikki parit näyttivät niin onnellisilta ja Liam oli ainoa, joka näytti surulliselta.
"Mä käyn juttelemassa Liamin kanssa vähän aikaa", kuiskasin Harrylle. Nousin pojan sylistä, tartuin hämmästynyttä Liamia kädestä ja johdatin hänet tämän huoneeseen.
Istahdin sängylle ja katselin hetken hiljaa ikkunasta ulos. Sen jälkeen sain kysyttyä:
"Onhan sulla kaikki okei?"
Liam katsoi minua niinkuin olisi alkanut kohta itkemään. Ja niin hän alkoikin ja kysyi minulta: "Näytänkö siltä, että olisin okei? Mä en todellakaan ole okei, oon ihan onnellinen, että se loppui, koska siinä ei ollut enää mitään järkeä, mutta silti aina tämmönen tuntuu jossain."
"Mä tiedän kyllä miltä susta tuntuu. Mä oon ite kokenut ton saman joskus", vastasin pojalle ja kurottauduin halaamaan tätä. "Kyllä sä yli pääset, mä oon aina täällä jos sä tarvit juttuseuraa."
Poika irroittautui halauksesta ja hymyili pienesti kyynelten keskeltä.
"Kyllä mä tiedän, että sä autat mua", hän sanoi. "Oonhan mäkin auttanut sua."
"Tiedän ja mä oon tosi kiitollinen siitä", sanoin hymyillen ja sain pojakin hymyilemään.
"Hyvä", poika sanoi ja pyyhki kyyneleet pois naamaltaan. "Mennään takaisin tonne, ettei ne ala epäileen, että meidän välillä olis jotain."
Naurahdin pojalle ja nousin ylös sängyltä. Lähdimme Liamin kanssa yhdessä kävelemään muiden luokse.
xx eve
kommentit on aina sallittuja! tää osa on kaikkia muita osia lyhyempi, mutta hei, prologin kuuluu olla vain johdatus itse ficciin, toivottavasti edes jollakin heräs kiinnostusta jatkaa lukemista :-)
