Everything Has Changed luku 1

LUKU 1

"Mä kuulin, että ootte Evelynin kanssa muuttamassa yhteen", Louis sanoi Harrylle, kun pääsimme takaisin olohuoneeseen muiden pariin ja loi meihin kysyvän katseen. Mun oli vaikea pidätellä naurua, tiesin kuinka paljon Louisiin sattui tieto, että me olimme todellakin virallisesti pari Harryn kanssa ja että hän ei tule enää saamaan tätä.
"Joo, niin me ollaan vähän suunniteltu, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon", Harry vastasi pojalle. "Me ei olla ihan varmoja onko se ihan hyvä idea tähän väliin, kun meillä on kumminkin kokolailla pitkä touri kesken ja muutenkin kaikkea on nyt tässä välissä."

Katsoin poikia, enkä varmasti ollut ainoa joka huomasi heidän välillä olevan jännitteen. Kaikkihan meistä tiesivät sen, mitä poikien välillä on ollut, mitä heidän välillään on tapahtunut. Se oli sitä aikaa, kun kumpikaan heistä ei vielä seurustellut minun ja Eleanorin kanssa. Kaikki alkoi, se kesti ja oli tärkeää molemmille, sen me kaikki olimme tajunneet. Mutta se on mennyttä, enkä tajua miksi heidän pitää vieläkin muistella sitä. Kumpikaan heistä ei ole koskaan puhunut siitä, mitä heidän väleilleen tapahtui. Miksi ne viilenivät ja mihin se kaikki loppui.
"Te pojat voisitte vaikka siirtyä toiseen huoneeseen keskustelemaan tästä asiasta", sanoin vahvalla äänellä, katsoin muitakin ja näin heidän ilmeestään, että hekin olivat samaa mieltä asiasta. "Joten nyt saatte aikaa puhua asianne loppuun, olkaa hyvä ja menkää jomman kumman huoneeseen."
"Meillä ei oo mitään keskusteltavaa", Harry sanoi, katsoi minua ja muita huoneessa olevia. "Me ollaan selvitetty välimme jo."
"Te meette nyt!" käskin poikia. Kärsivällisyyteni alkoi loppua, halusin vain, että saisin pitää poikaystäväni ja toivoin, että Eleanor mietti samaa.
"Olkaa nyt kilttejä ja menkää", Eleanorkin puuttui keskusteluun. "Louis, mä kyllä tiedän, että teillä on keskeneräisiä asioita, jotka on selvitettävä. Te saatte siihen nyt tilaisuuden. Mä oon katsellut jo liian kauan tätä, joten jos sä et nyt mee tuonne ja selvitä välejäsi Harryn kanssa, sä voit sanoa hyvästit meidän suhteelle lopullisesti."
Louis katsoi järkyttyneenä tyttöystäväänsä, jonka jälkeen Harryä ja sanoi tälle: "Mennään sitten."
Harry ja Louis nousivat sohvalta ja kävelivät Harryn huoneeseen. Me muut jäimme istumaan sohvalle, huokaisimme helpotuksesta ja aloimme jutella keskenjääneistä asioista.

HARRY POV.

Kävelin huoneeseeni ja oletin Louisin tulevan perässä. Istahdin sängylle selkä oveen päin. Se laitettiin kiinni ja lukkoon. Mä olin täällä siis kahden Louisin kanssa. Patja laskeutui alaspäin pojan istuessa toiselle puolelle sänkyä. Me istuttiin siinä hiljaa, sanakaan sanomatta. Ei tälläisiä asioita pitäisi selvittää näin. Ne pitäisi selvittää silloin, kun molemmat ovat siihen valmiita, eikä silloin, kun heidät on pakotettu siihen, ajattelin mielessäni.
"Mä tiedän miltä susta tuntuu", sanoin pojalle. Tunsin rinnassani pienen pistoksen, kun tajusin tämän itkevän. "Mä tein väärin, mähän sen meidän suhteen tuhosin ja sulla on oikeus olla siihen vihainen, mutta sun pitää ymmärtää, että me molemmat ollaan onnellisesti uusissa parisuhteissa, eikä meidän pitäisi miettiä enää toisiamme sillä tavalla."
"Miten sä voit edes sanoa noin?" Louis kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen. "Onnellisesti uusissa suhteissa? Mitä säkin onnellisuudesta tiedät? Tiedätkö sä edes mitä se tarkoittaa, tai tiedätkö, mitä on, kun tunnet jotain kohtaan niin paljon, että oot valmis tekemään tämän puolesta mitä vain?"

En halunnut enää puhua vaan käännyin poikaan päin, vaikka tämä istui selin edelleen, enkä nähnyt hänen kasvojaan, tiesin kuinka pahalta hänestä tuntui. Ja kuin hetken mielijohteesta, halasin poikaa takaapäin ja tämä halasi takaisin.
"Oon oikeesti pahoillani", kuiskasin pojan korvaan kyynelten keskeltä. Poika kääntyi muhun päin ja halasimme toisiamme ensimmäistä kertaa kunnolla pitkään aikaan. Pakko myöntää, se tuntui erittäin hyvältä. Olin kaivannut tätä tunnetta, olin kaivannut tuota poikaa vierelleni. Enää en tuntenut niin palavasti häntä kohtaan, nyt halusin vain parhaan ystäväni takaisin viereeni.
"Mäkin oon pahoillani kaikesta mitä oon sanonut tai tehnyt", poika vastasi. "Mulla on vaan ollut niin paha olo ja oon halunnut, että säkin huomaat sen."
"Kyllä mä oon sen huomannut, mutta en oo voinut tehdä asialle mitään ja joskus en oo edes halunnut tehdä sille asialle mitään", vastasin ja irrottauduin halauksesta ja katsoin poikaa syvälle silmiin. "Mä haluaisin, että nyt kohta kun me kävellään tuosta ovesta takaisin muiden luokse, me voitaisiin olla niinkuin ennenkin, ei yhdessä, mutta kuitenkin yhdessä. Meidän välillämme on edelleen sellainen kemia, jota ei monen välillä ole."
"Mä lupaan ja yritän olla tuntematta sua kohtaan sitä kiellettyä tunnetta", Louis sanoi ja hymyili hieman. Omille huulillenikin nousi hymy, kun tajusin, että olin saanut pojan paremmalle tuulelle.

Nousin ylös sängyltä, annoin pojalle käteni ja sanoin: "Mennään takaisin, ennen kuin tytöt luulee, että meidän välillemme kehittyi uusi romanssi." Poika naurahti kommentilleni ja tökkäsi kädellä kiusallaan minua kylkeen. Aivan niinkuin ennenkin, ajattelin mielessäni.
Kävelin ovelle, mutta pysähtyin kuullessani Louisin lauseen: "Mä vaan halusin sun tietävän, että mä halusin omistaa Loved You First-biisin vain sulle, koska se muistuttaa mua susta ja mähän suhun ekana rakastuin." Mä käännyin poikaan päin ja syöksyin halaamaan tätä.
"Mä tiesin sen kyllä", sanoin, irrottauduin halauksesta ja viitoin poikaa ovea kohti. "Mennään nyt."

EVELYN POV.

"Saitteko sovittua välinne?" kysyin Harryltä, kun pojat vihdoin pitkän keskustelunsa jälkeen pääsivät takaisin olohuoneeseen meidän muiden pariin. "
"Saatiin me, ainakin jotenkin", poika vastasi ja kurottautui suutelemaan mua.
"Hyvä, koska en kestäis menettää sua", mumisin suudelmaan ja tunsin pojan nyökkäävän vastaukseksi.
"Jos vaikka irrottautuisitte siitä toisten syömisestä ja palaisitte vaikka tähän maailmaan meidän seuraan", Niall huikkaisi meille naureskellen. Tämän jälkeen irroittauduimme suudelmasta ja katsoimme toisiamme silmiin ja aloimme sen jälkeen jutella taas muiden kanssa.
Ensimmäisenä katseeni osui Louisiin. Tiesin, ettei hän kovin tykännyt musta, ollut koskaan tykännytkään, mutta tällä kertaa hän ei katsonut murhaavasti vaan hymyili ja nyökkäsi mua kohti. Tein hänelle saman takaisin. Olin onnellinen, että pojat olivat saaneet välinsä selvitettyä ja Harryllä on jälleen aikaa mulle, eikä omille murheilleen.
"Onko teille muuten kerrottu, mistä se pommijuttu on alkanut? Et onko se joku terrorijuttu vai joku on vaan ehkä halunnut räjäyttää teidät?" kysyin naureskellen pojilta ja yritin keksiä jotain puheenaihetta.
"No siis siinä Nykin lähellä oli kuulemma joku pommi räjähtäny ja sen uskottiin olevan joku terrorijuttu", Louis vastasi. "Ne halus pitää meidät turvassa ja meidän fanit ja muut, niin ne peru meidän Nykin keikat ja lähetti Englantiin."
"Auts, no mutta kyllähän oikeat directionerit oottaa teitä vaikka maailman tappiin, vaikka pettymystähän se tuottaa nyt, kun he eivät pääse näkemään teitä toivottuna päivänä, vaan ehkä vasta kuukauden päästä", Annie avasi ensimmäisen kerran suunsa koko illan aikana. "Se me ainakin tiedetään tyttöjen kanssa. Entisiä directionereita ja nyt teidän nykyisiä tyttöystäviä."
Nauroimme kaikki Annien jutulle, joka todellakin oli totta. Mehän olimme tyttöjen kanssa entisiä One Direction-faneja, ennenkuin aloimme seurustelemaan, kukin oman suosikkinsa kanssa.
"Totta", pojat mutisivat yhteenääneen ja vinkkasivat silmää toisilleen.

Vihdoin myöhään yöllä kaikki asettuivat omiin huoneisiinsa. Mä olin varmaan ainoa, joka ei saanut unta. Harry nukkui sikeästi mun vieressä, kuulin Liamin kuorsaavan viereisessä huoneessa, mutta muista huoneista ei kuulunut mitään. Halusin nukkua, mutta unimatti ei ollut vielä tullut heittämään mulle unihiekkaa. Päätin kääntää kylkeä, laittaa silmät kiinni ja toivoa, että kohta olisin untenmailla. Kauaa ei mennyt, kun antauduin periksi unelle.

xx eve
tässä olisi nyt tämä ensimmäinen luku. omasta mielestäni aivan täyttä kakkaa, kirjoitus tökkii ja tuntuu siltä, että tämän olis kirjottanu joku ala-astelainen. :D no, ehkä tämä tästä, kun pääsen taas mukaan kirjoituksen ihmeelliseen maailmaan. kommentit on enemmän kuin sallittuja. 

Everything Has Changed prologi

Title = Everything Has Changed
Author = xx eve
Beta = Betaan itse.
Pairing = Harry x Evelyn, Louis x Eleanor, Niall x Annie, Zayn x Perrie, Harry x Louis sekä saattaa ilmestyä muitakin parituksia
Rating = S
Genre = Söpistely, draama, angst, yms.
Warnings = -
Disclaimer = En omista edelleenkään 1D'n poikia (oih, vaikka haluaisinkin), muut hahmot kylläkin, enkä saa tästä palkkaa.
Summary = "You'll be mine and I'll be yours
All I know since yesterday is everything has changed"

PROLOGI

"Evelyn", kuulin jonkun huudahtavan takaani ja käännyin katsomaan kuka minua huusi. Pehmeät kädet nappasivat minut syleilyyn ja huulet osuivat vasten omiani. Kun pääsin irti suudelmasta, pääsin katsomaan kuka oli tullut luokseni. Harry... Pitkäaikainen poikaystäväni, nykyinen avomieheni ja tuleva aviomieheni. 
"Harry-rakas, mitä sä täällä teet? Eikö sun pitäis olla kiertueella?" kysyin ihmeissäni ja halasin uudelleen poikaa. 
"Pitäishän mun ollakin, mutta meijän pari keikkaa peruttiin, kun oli joku pommivarotus, niin päästiin lentään Englantiin ja lähetään vasta sitten kun uhat on ohi", poika vastasi ja antoi pienen suukon huulilleni. "Kai sulla on ollut mua tosi ikävä? Koska mulla on ollut sua."
"On mulla ollut sua ikävä", vastasin pojalle ujosti hymyillen. "Oon joka päivä miettinyt, että milloin saan sut takaisin." 
Poika naurahti ja kumartui suutelemaan minua. Nyt jos koskaan tiesin, etten halunnut päästää ikinä irti tuosta pojasta. 

Kun vihdoin illalla pääsimme poikien kimppakämppään, jonne olimme sopineet tapaamisen. Pienen illan vieton tutulla porukalla, Louis ja Eleanor, Zayn ja Perrie, minä ja Harry, Annie ja Niall sekä Liam. Mä tunsin pienen pistoksen sydämessäni, kun kaikki parit näyttivät niin onnellisilta ja Liam oli ainoa, joka näytti surulliselta. 
"Mä käyn juttelemassa Liamin kanssa vähän aikaa", kuiskasin Harrylle. Nousin pojan sylistä, tartuin hämmästynyttä Liamia kädestä ja johdatin hänet tämän huoneeseen.

Istahdin sängylle ja katselin hetken hiljaa ikkunasta ulos. Sen jälkeen sain kysyttyä:
"Onhan sulla kaikki okei?" 
Liam katsoi minua niinkuin olisi alkanut kohta itkemään. Ja niin hän alkoikin ja kysyi minulta: "Näytänkö siltä, että olisin okei? Mä en todellakaan ole okei, oon ihan onnellinen, että se loppui, koska siinä ei ollut enää mitään järkeä, mutta silti aina tämmönen tuntuu jossain."
"Mä tiedän kyllä miltä susta tuntuu. Mä oon ite kokenut ton saman joskus", vastasin pojalle ja kurottauduin halaamaan tätä. "Kyllä sä yli pääset, mä oon aina täällä jos sä tarvit juttuseuraa."
Poika irroittautui halauksesta ja hymyili pienesti kyynelten keskeltä. 
"Kyllä mä tiedän, että sä autat mua", hän sanoi. "Oonhan mäkin auttanut sua."
"Tiedän ja mä oon tosi kiitollinen siitä", sanoin hymyillen ja sain pojakin hymyilemään.
"Hyvä", poika sanoi ja pyyhki kyyneleet pois naamaltaan. "Mennään takaisin tonne, ettei ne ala epäileen, että meidän välillä olis jotain." 
Naurahdin pojalle ja nousin ylös sängyltä. Lähdimme Liamin kanssa yhdessä kävelemään muiden luokse.

xx eve
kommentit on aina sallittuja! tää osa on kaikkia muita osia lyhyempi, mutta hei, prologin kuuluu olla vain johdatus itse ficciin, toivottavasti edes jollakin heräs kiinnostusta jatkaa lukemista :-) 

Aloitusteksti

Heippa vaan, aattelin aloittaa pitämään tämmöstä toisenlaista blogia (kyllä, tiedän tälläisiä blogeja on miljoonittain, mutta mulle tää on uus juttu) omani ohessa. Elikkäs, aattelin alkaa julkaisemaan omia fanficcejäni tänne muiden arvoitaviksi. Ja yllätysyllätys, ficcit kertovat pelkästään lempibändistäni One Directionista. Paritukset ficeissä yleensä (H,L,L,N,Z)/OFC. Kirjoitan myös Larryä, että varautukaa siihenkin. :)

Jos tämmönen kiinnoistaa, eikun painamaan Lue tätä blogia-nappia, ensimmäisen ficcin julkaisen varmaankin huomenissa tai jopa tänään. :-)

xx eve